Tervehdys,

en tiedä oletko pohtinut edellistä kirjettäni, mutta ehkä jatkan tarinaa nyt kun lapset pihalla liekkuvat leikeissään ja betonineliöissä ihmiset itkevät, tuntevat itsensä eksyneiksi, lääkitsevät itsensä humalaan tai alkavat uskoa Jumalaan. Vaan on kauneutta, iloa, elämänmyönteisyyttä,  äidin rakkautta lapseensa ja hellyyttä aamuisissa suudelmissa siellä missä minäkään en ole. 

Rakkaus on myötätuntoa, rauhaa ja valoa. En halua kertoa sinulle miten sinun tulisi elää, onhan se itsellenikin niin vaikeata toisinaan selvittää. Minulla ei ole valmiita vastauksia mihinkään, ei kenelläkään meistä lopulta ole. Voin vain kertoa oman näkemykseni, jakaa omastani. Olen laittanut painoarvoa elämässäni joksikintulemiseen, olen halunnut vahvistaa egoani ihailulla ja suosiolla. Olen etsinyt ulkoisesta maailmasta oman sisäisen tyhjyyteni täyttämistä ja se on tehnyt minut onnettomaksi. Monet kertovat, että on opittava rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa toista. Eikö se johda helposti itseihailuun ja -kehuun? Eikö se saa rakastamaan omaa peilikuvaansa niin, ettei voi kohdata aidosti Toista? Silloin arvottaa toisen alemmalle, koska rakkaus omaan persoonaan on niin vahva, ettei sitä voi järkyttää mikään. Voiko narsistinen itsekeskeisyys johtaa lopulta rauhaan? Ehkä olisi syytä kuunnella ja hyväksyä toinen kokonaisena, olla häntä varten hetken aikaa, jotta voisi oppia rakastamaan lopulta itseäänkin olematta itsekäs tai itsekeskeinen. Kukaan toinen ei voi aitoa onnea antaa, mutta ehkä ajatus voi herättää ajatuksen, sana saada pohtimaan.

Havahtumia tapahtuu kaikkialla, jossa ihminen tajuaa omat haavansa: että kun huomaa olevansa omien ristiriitojensa ja negatiivisten ajatuskehriensä vanki, huomaa eläneensä väärään suuntaan, lisäten omaa kärsimystään jatkuvasti. Nämä havahtumat ovat elämää kannatteleva voima, joka palauttaa tahdon jatkaa vaikeidenkin hetkien ja vastustuksen keskellä. Ihmisen on itse oivallettava halunsa muutokseen. Muutos vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja aikaa. Sitä ei voi tavoitella kuin palkintopokaalia esteradalla, sen vuoksi ei voi kilpailla. Meillä on pitkä tie edessämme, tiedäthän sen? Se voi olla elämänmittainen.