Hei sinä
sumuisten vuorten kulkija, laaksojen eläjä,
katseenkohdistaja, sinä
tietokoneen äärellä, joka löysit minut etsiessäsi vahingossa jotain muuta,
sinä, jolle kerroin lähes huomaamattomasti, sinä, jonka kanssa haluan jakaa,
ystävä, vieras,
mitä
sinulle kuuluu tänään? Oletko ollut ärsyyntynyt, hermostunut,
huolissasi? Voit jättää sen hetkeksi taaksesi, en pyydä sinulta paljoa.
Voit sulkea ikkunan ja kadota, ohittaa kirjoitukset olankohautuksella
ja sanoa:"Humpuukia! Naiivia! Hän uskoo ihmisten hyvyyteen!" Jos se
tekee sinut onnelliseksi, tee toki niin. Tiedä kuitenkin, että minä
olen täällä sinua varten.
Arkipäivän vastoinkäymiset saavat
jalat solmuun ja katseen harhailemaan hermostuneena, kofeiini polkee
takaraivossa ja odotukset ovat liian korkealla. Kaupungissa eläminen on
kaaoksen haltuunottoa subjektiivisella tasolla, on tiedettävä
päämääränsä ja pidettävä se visusti mielessä. Ei saa jäädä katsomaan
ketään liian pitkään, on mentävä nopeasti ohi. Ihmisissä on kuitenkin
lämpöä eikä sitä huomaa jos kiirehtii. Silloin unohtaa sen, mikä on
olennaista. On luovuttamista ja periksiantamista kiukuta pienistä
jutuista - tietokone ei toimi, tavarat ovat hukassa tai myöhästyy
vaikka bussista. Ulkoiset ärsykkeet saavat mielen helposti kiihtymään.
Turhantärkeys saa ihmisen helposti menettämään otteensa sisäisestä
rauhasta, joka on läsnä aina ja jokaisessa hetkessä, joka kasvaa
jokaisen sisällä jos malttaa pysähtyä ja kuunnella sydäntään.
Avaan tarinaani vähitellen, kerron yhden jos toisen sattumuksen.
Itsensä
hyväksyminen voi olla vaikeaa. Tämä kevät on ollut raskas kantaa, olen
joutunut kohtaamaan asioita, joita en olisi halunnut itsellenikään
myöntää. Olen joutunut käsittelemään menneisyyden taakkoja ja sen
havaitseminen on saanut minut suunniltani. Jokainen ihminen on
ristiriitainen ja pahimmillaan se johtaa kokonaisvaltaiseen pelkoon ja
häpeään, jopa harhaan. Tuollaisina heikkoina hetkinä luulee olevansa järjiltään ja hätääntyneenä juoksee kertomasta sekaannuksestaan. Ihmiset ovat huolissaan kun luulottelevat, että eivät voi liennyttää
toisten pahoinvointia. Jo pelkkä kosketus, hellä ajatus,
hyväätarkoittava sana voi auttaa. Omien ongelmiensa kanssa joutuu
oravanpyörään, mikäli
ei osaa käsitellä niitä ja mikäli liioittelee vaikeuksiaan tekemällä
niistä toisten ongelmia suurempia. Tämä on maailma, jossa kaikkialla ei saa itkeä, vaikka
moni voi pahoin jatkuvasti. Ehkä pitäisi kysyä itseltään miksi.
Miksi todella?
Keskustelut voivat olla suuri voimavara, mutta kenenkään läheinen ei kestä jatkuvaa narinaa. Omaa ja toisten oloa parantaa, kun näkee elämän suuren rikkauden: kauneuden, hyvyyden. Jokaisella on oikeus heikkouteen, mutta siitä voi myös vapautua.
On vasta aamupäivä, tänään
olen onnellinen siitä, että minulla on koko pitkä päivä edessäni
vaellettavaksi ja opittavaksi. Ehkä sinullakin on nyt helpompi olo
jatkaa askareitasi ja toimiasi. Lopetan kirjeeni tältä erää, menen
puistoon kävelemään. Jokainen päivä on edellistä helpompi, vähitellen,
kun luottaa nykyisyyteen. Tanssin kohti tasapainoa. Tule, tanssi
kanssani ja anna kylmän päästää sisään lämmin, auringon nousta sydämen läpi.
Hymyilisitkö tänään vastaantulijalle?
sunnuntai, 28. toukokuu 2006
Kommentit