Hei sinä
sumuisten vuorten kulkija, laaksojen eläjä,
katseenkohdistaja, sinä
tietokoneen äärellä, joka löysit minut etsiessäsi vahingossa jotain muuta,
sinä, jolle kerroin lähes huomaamattomasti, sinä, jonka kanssa haluan jakaa,
ystävä, vieras,

mitä sinulle kuuluu tänään? Oletko ollut ärsyyntynyt, hermostunut, huolissasi? Voit jättää sen hetkeksi taaksesi, en pyydä sinulta paljoa. Voit sulkea ikkunan ja kadota, ohittaa kirjoitukset olankohautuksella ja sanoa:"Humpuukia! Naiivia! Hän uskoo ihmisten hyvyyteen!" Jos se tekee sinut onnelliseksi, tee toki niin. Tiedä kuitenkin, että minä olen täällä sinua varten.

Arkipäivän vastoinkäymiset saavat jalat solmuun ja katseen harhailemaan hermostuneena, kofeiini polkee takaraivossa ja odotukset ovat liian korkealla. Kaupungissa eläminen on kaaoksen haltuunottoa subjektiivisella tasolla, on tiedettävä päämääränsä ja pidettävä se visusti mielessä. Ei saa jäädä katsomaan ketään liian pitkään, on mentävä nopeasti ohi. Ihmisissä on kuitenkin lämpöä eikä sitä huomaa jos kiirehtii. Silloin unohtaa sen, mikä on olennaista. On luovuttamista ja periksiantamista kiukuta pienistä jutuista - tietokone ei toimi, tavarat ovat hukassa tai myöhästyy vaikka bussista. Ulkoiset ärsykkeet saavat mielen helposti kiihtymään. Turhantärkeys saa ihmisen helposti menettämään otteensa sisäisestä rauhasta, joka on läsnä aina ja jokaisessa hetkessä, joka kasvaa jokaisen sisällä jos malttaa pysähtyä ja kuunnella sydäntään.

Avaan tarinaani vähitellen, kerron yhden jos toisen sattumuksen.

Itsensä hyväksyminen voi olla vaikeaa. Tämä kevät on ollut raskas kantaa, olen joutunut kohtaamaan asioita, joita en olisi halunnut itsellenikään myöntää. Olen joutunut käsittelemään menneisyyden taakkoja ja sen havaitseminen on saanut minut suunniltani. Jokainen ihminen on ristiriitainen ja pahimmillaan se johtaa kokonaisvaltaiseen pelkoon ja häpeään, jopa harhaan. Tuollaisina heikkoina hetkinä luulee olevansa järjiltään ja hätääntyneenä juoksee kertomasta sekaannuksestaan. Ihmiset ovat huolissaan kun luulottelevat, että eivät voi liennyttää toisten pahoinvointia. Jo pelkkä kosketus, hellä ajatus, hyväätarkoittava sana voi auttaa. Omien ongelmiensa kanssa joutuu oravanpyörään, mikäli ei osaa käsitellä niitä ja mikäli liioittelee vaikeuksiaan tekemällä niistä toisten ongelmia suurempia. Tämä on maailma, jossa kaikkialla ei saa itkeä, vaikka moni voi pahoin jatkuvasti. Ehkä pitäisi kysyä itseltään miksi. Miksi todella?

Keskustelut voivat olla suuri voimavara, mutta kenenkään läheinen ei kestä jatkuvaa narinaa. Omaa ja toisten oloa parantaa, kun näkee elämän suuren rikkauden: kauneuden, hyvyyden. Jokaisella on oikeus heikkouteen, mutta siitä voi myös vapautua.

On vasta aamupäivä, tänään olen onnellinen siitä, että minulla on koko pitkä päivä edessäni vaellettavaksi ja opittavaksi. Ehkä sinullakin on nyt helpompi olo jatkaa askareitasi ja toimiasi. Lopetan kirjeeni tältä erää, menen puistoon kävelemään. Jokainen päivä on edellistä helpompi, vähitellen, kun luottaa nykyisyyteen. Tanssin kohti tasapainoa. Tule, tanssi kanssani ja anna kylmän päästää sisään lämmin, auringon nousta sydämen läpi.

Hymyilisitkö tänään vastaantulijalle?