Hyvää yötä, sillä yö on kaunis ja kuulas kuin raaka omena.

Olen viettänyt hiljaiseloa kuluneina päivinä, jotka ovat olleet lähes tropiikinlämpimiä. Toivottavasti sinullekin päivät ovat olleet yhtä kauneudentäyteisiä kuin minulle.  Olen vaeltanut  pitkin  kaupunkia ja löytänyt siitä uusia puolia, olen kulkenut meren äärellä ja  joutomailla. Hylätyt ja rikkonaiset esineet kertovat tarinoita menneisyydestä. Niiden elämäntarinoita on  hauskaa arvailla, missä käsissä ne ovat kulkeneet, mistä ne ovat tulleet ja minne menossa. Ne ovat olleet jollekin joskus tärkeitä, mutta esineet ovat jo käyttökelvottomia. Ne on jätetty rappeutumaan. Parhaimpia löytöjäni oli ränsistynyt kioskikoppi, jossa oli vielä entisen omistajan nimi tallella. Se symbolisoi minulle sitä, kuinka nopeasti aika todella kuluukin, vuodet vierivät eikä kukaan saa niitä kiinni. Miksi tarvitsisikaan? Kun ihminen on itsensä kanssa sovussa, hän huomaa, ettei hänen tarvitse olla katkera tai kaihota. Muistoissaan on mukava käydä, mutta onneksi meillä ei ole mahdollisuutta elää elettyä elämää uudestaan. Nyt ovat aihiot uudet, alati ja jatkuvasti. Jokaisella sanallasi ja teollasi luot todellisuuttasi, jonka jaat toisen kanssa.

On helppoa unohtaa kuinka yksinkertaista on olla läsnä yhdessä paikassa kerrallaan. Kaikki on tässä, nyt. Toisinaan kokee itsensä tylsämieliseksi, kun katsoo ympärilleen lempein silmin eikä ajattele oikeastaan mitään. Arkipäivän iloja ovat pienet hetket, samalla kun tekee hyvää yhteiselle kotitaloudelle. Pyykinripustus on aistillinen kokemus: nostan pesuaineentuoksuiset puuvillakankaat koneesta, ripustan ne naruille, suoristan rypyt reunoista, tunnen viileiden kankaiden kostean tuulahduksen. Ehkä se on hetken zen.